19.6.2012

Taustaa

Asiassa kantajina oleville työnantajayrityksen työntekijöille oli Vaasan hovioikeuden 23.2.2010 antamalla lainvoimaisella tuomiolla määrätty maksettavaksi yhteistoimintamenettelystä yrityksissä annetun lain 62 §:ssä tarkoitettuna hyvityksenä 7 500 euroa kullekin. Työnantajayrityksen saneerausmenettelyssä velan määrää alennettiin ja työnantajan maksettavaksi jäi lainvoimaisesti vahvistetun saneerausohjelman perusteella 3 000 euron osuus hyvityksestä kullekin työntekijälle. Työntekijät hakivat saneerausohjelmassa vahvistetun työnantajayrityksen maksuvelvollisuuden ulkopuolelle jäänyttä 4 500 euron osuutta palkkaturvaviranomaiselta, joka 25.1.2011 tehdyllä päätöksellä hylkäsi hakemuksen yrityssaneerauslain 57 ja 64 §:n nojalla perusteettomana.

Työntekijöiden kanne ja ELY-keskuksen vastaus Hyvinkään käräjäoikeudessa

Työntekijät vaativat kanteessaan käräjäoikeutta vahvistamaan, että heillä oli kullakin oikeus saada palkkaturvana yhteistoimintalain mukaista hyvitystä 4 500 euroa viivästyskorkoineen haasteen tiedoksiannosta 25.7.2011 lukien.

Työntekijät esittivät kanteensa perusteeksi, että palkkaturvalain 1 §:n mukaan lain tarkoituksena on turvata työntekijän työsuhteesta johtuvien saatavien maksaminen työnantajan maksukyvyttömyyden varalta. Lain esitöiden mukaan palkkaturva on lailla järjestetty menettely, jossa valtio turvaa työntekijän työsuhteesta johtuvien saatavien maksamisen työnantajan konkurssin tai muun maksukyvyttömyyden varalta. Palkkaturvaviranomainen oli 25.1.2011 tekemässään palkkaturvapäätöksessä todennut yhtiön maksukyvyttömäksi ja työntekijöiden työsuhteesta johtuvien saatavien (yhteistoimintalain mukainen hyvitys) perusteen ja määrän selvitetyiksi palkkaturvalain 4 §:n mukaisesti Vaasan hovioikeuden 23.2.2010 antamalla lainvoimaisella tuomiolla. Työntekijöillä oli siten palkkaturvalain mukaisesti oikeus saada hakemansa työsuhdesaatava palkkaturvana.

Palkkaturvalain 16 §:n mukaan palkkaturvana maksettavat saatavat siirtyvät kaikkine oikeuksineen valtiolle päätöksen antopäivänä. Mikäli vahvistettu saneerausohjelma sittemmin raukeaisi, valtiolle palautuisi mahdollisuus periä työnantajalta palkkaturvana maksetut työntekijöiden saatavat.

Mikäli työntekijöillä ei olisi oikeutta palkkaturvaan, työntekijöiden turva yrityssaneerauksessa olisi heikompi kuin yhtiön konkurssissa.

ELY-keskus vaati vastauksessaan kanteen hylkäämistä. Saneerausohjelman mukaan työntekijät ovat oikeutettuja 3 000 euron hyvitykseen työnantajaltaan. Vaaditut 4 500 euron määräiset hyvitykset ovat vahvistettuun saneerausohjelmaan sisältyvää niin sanottua leikattua osuutta. ELY-keskus oli joutunut hylkäämään työntekijöiden palkkaturvahakemuksen, koska heillä ei ollut ollut oikeutta kyseiseen saatavaan työnantajaltaan, ja siten ELY-keskus ei ollut saanut saatavan perustetta ja määrää selvitettyä palkkaturvalain 4 §:n mukaisesti.

Yrityssaneerauslain 9 luvun 57 §:n mukaan saneerausohjelman vahvistamisen jälkeen saneerausvelkojen ja muiden ohjelmassa säänneltyjen oikeussuhteiden ehdot määräytyvät ohjelman mukaisesti. Näin ollen hyvityksen määräksi muodostui tässä tapauksessa 3 000 euroa kutakin työntekijää kohden. Muuhun hyvitykseen työntekijät eivät olleet oikeutettuja työnantajayritykseltä eikä sen vuoksi ollut muuta saatavaa, jota palkkaturvan olisi tullut työnantajayrityksen puolesta turvata.

Yrityssaneerauslain 18 §:n mukaan työnantaja on muusta maksukiellosta poiketen velvollinen suorittamaan työntekijöiden palkat saneeraushakemusta edeltävältä kolmelta kuukaudelta sekä kaikki työntekijöille kuuluvat lomapalkat ja -korvaukset. Sen sijaan saneerausohjelmaa koskeva 57 §:n säännös ei anna työsuhteesta johtuville saataville eri asemaa muihin saneerausvelkoihin nähden.

Palkkaturvalain tarkoituksena on saatavien turvaamisen lisäksi periä palkkaturvana maksetut saatavat työnantajilta tai muilta maksuvelvollisilta takaisin palkkaturvalain 17 §:n mukaisesti. Palkkaturvalain 16 §:n mukaan palkkaturvana maksettavat saatavat siirtyvät kaikkine oikeuksineen valtiolle päätöksen antopäivänä. ELY-keskuksen on asetettava palkkaturvapäätöksessään työnantaja maksuvelvolliseksi maksamistaan saatavista. Työntekijöillä on sekä yrityssaneeraustilanteessa että konkurssitilanteessa samanlainen oikeus palkkaturvaan. Yrityssaneerauslain 64 §:n 4 momentista kuitenkin seuraa, että työntekijöillä ei ole niitä hyvityssaatavia työnantajaltaan, jotka on saneerausohjelmassa leikattu.

Käräjäoikeuden tuomio 23.9.2011

Käräjäoikeuden mukaan riita koski yrityssaneerauslain, lähinnä sen 57 §:n, ja palkkaturvalain välistä suhdetta eli sitä, oliko työntekijällä oikeus saada palkkaturvana sekin määrä, joka yrityssaneerausmenettelyssä oli jäänyt vahvistamatta.

Yrityssaneerauslain 57 §:n mukaan saneerausohjelman vahvistamisen jälkeen saneerausvelkojen ja muiden ohjelmassa säänneltyjen oikeussuhteiden ehdot määräytyvät ohjelman mukaisesti. Säännöksessä eri velkojatahojen saatavia ei ole asetettu toisistaan poikkeavaan asemaan. Sellaista ei voida myöskään lain esitöistä päätellä tarkoitetun. Näin ollen lähtökohtana on, että myös työsuhteesta johtuvia saatavia käsitellään säännöksessä mainituin tavoin.

Palkkaturvalain 1 §:n mukaan palkkaturvana maksetaan työsopimuslaissa tarkoitetun työntekijän työsuhteesta johtuvia saatavia, joiden peruste ja määrä on saatu selvitettyä. Tässä tapauksessa työntekijöille oli syntynyt kullekin 7 500 euron suuruinen saatava työnantajayritykseltä, mikä olisi lähtökohtaisesti tullut korvata palkkaturvana.

Oikeuskirjallisuudessa esitetyn mukaisesti velkojen alkuperäiset ehdot korvautuvat maksuohjelman mukaisilla ehdoilla. Tässä tapauksessa Vaasan hovioikeuden 23.2.2010 antama työntekijöitä koskenut tuomio oli korvautunut Kouvolan hovioikeuden 23.2.2010 antamalla saneerausohjelman vahvistamispäätöksellä. Kun työntekijöiden saatavia oli Kouvolan hovioikeuden päätöksellä leikattu, tuolla päätöksellä oli samalla sitovasti vahvistettu se määrä, jota ylittävää osaa ei enää tässä vaiheessa ollut olemassa suhteessa työntekijöiden entiseen työnantajaan. Näin ollen työntekijöillä ei myöskään ollut oikeusperustetta vaatia palkkaturvana vaatimaansa määrää, koska heidän saatavansa olivat tältä osin lakanneet.

Työntekijöiden saatavat olivat leikatuilta osin lakanneet. Tilanne erosi konkurssilain 1 luvun 6 §:ssä tarkoitetusta tilanteesta sikäli, etteivät konkurssivelkojien saatavat, joille ei kertynyt jako-osuutta, sinänsä lakanneet, vaan pesään mahdollisesti kertyvät lisävarat voivat kohdistua myös tällaisiin eriin. Tällainen tilanne on harvinainen ja lähinnä teoreettinen, mutta kuitenkin käytännössäkin mahdollinen. Näin ollen yrityssaneerauslain 57 §:ssä tarkoitettu tilanne poikkeaa konkurssilain 1 luvun 6 §:ssä tarkoitetusta tilanteesta eikä jälkimmäisen suhteesta yrityssaneerauslakiin voida tehdä rinnasteisia johtopäätöksiä työntekijöiden oikeuksista palkkaturvasta maksettaviin määriin.

Käräjäoikeus hylkäsi kanteen.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Klaus Semmelmayr.

Perustelut

1. Asiassa on kysymys siitä, onko työntekijöillä oikeus saada palkkaturvana se osa heille aiemmin tuomitusta työsuhteeseen perustuvasta saatavasta, jota ei ole työnantajayrityksen saneerausohjelmassa vahvistettu työnantajan maksettavaksi.

2. Yrityksen saneerausmenettelyllä pyritään turvaamaan taloudellisissa vaikeuksissa olevan velallisen jatkamiskelpoisen yritystoiminnan edellytykset muun ohella järjestelemällä velallisen velkoja saneerausohjelmassa. Saneerausohjelmassa voidaan esimerkiksi alentaa velallisen velkojen määrää siltä osin kuin velallisen arvioidaan olevan kykenemätön selviytymään niiden maksusta. Yrityssaneerauslain 9 luvun 57 §:n mukaan saneerausohjelman vahvistamisen jälkeen saneerausvelkojen ja muiden ohjelmassa säänneltyjen oikeussuhteiden ehdot määräytyvät ohjelman mukaisesti. Siten myös työntekijän työnantajalta olevien velkasaatavien ehdot määräytyvät saneerausohjelman ehtojen mukaisesti, lukuun ottamatta saneerausmenettelyn vireille tuloa edeltävän kolmen kuukauden palkkoja ja korvauksia, joiden osalta yrityssaneerauslain 18 §:ssä on säädetty poikkeus maksukiellosta.

3. Palkkaturvalain 1 §:n mukaan lain tarkoituksena on turvata työntekijän työsuhteesta johtuvien saatavien maksaminen työnantajan maksukyvyttömyyden varalta. Palkkaturvalain 6 §:n mukaan palkkaturvan saamisen edellytyksenä on työnantajan maksukyvyttömyys. Työnantajaa on pykälän 5) kohdan mukaan pidettävä maksukyvyttömänä muun ohella silloin, kun maksukyvyttömyys on palkkaturvaviranomaisen selvästi todettavissa. Lain esitöiden mukaan näin on esimerkiksi silloin, kun työnantaja on yrityksen saneerauksesta annetun lain mukaisessa saneerausmenettelyssä. Yrityssaneerauksen perusteella työnantajaa olisi pidettävä maksukyvyttömänä niiden saatavien osalta, jotka ovat syntyneet ennen maksuohjelman vahvistamista (HE 104/1998 vp s. 13). Korkein oikeus katsoo, että palkkaturvalailla on tarkoitettu turvata työntekijän työsuhteesta johtuvat ja ennen maksukyvyttömyyttä syntyneet saatavat myös työnantajan saneerausmenettelyssä.

4. Nyt ratkaistavassa asiassa on riidatonta, että työntekijöiden saneerausmenettelyssä valvomat hyvityssaatavat ovat työsuhteesta johtuvia ja siten lähtökohtaisesti palkkaturvana maksettavia saatavia. Työnantajan maksukyvyttömyyden vuoksi työntekijöiden saatavien määrää on saneerausmenettelyssä alennettu, eivätkä työntekijät sen vuoksi saa työnantajaltaan täyttä suoritusta työsuhteistaan johtuville saatavilleen. Korkein oikeus toteaa, että palkkaturvalaki on säädetty työntekijän eduksi juuri tällaisten saatavien turvaamiseksi. Kuten lain yleisperusteluissa todetaan, palkkaturva on lailla järjestetty menettely, jossa valtio turvaa työntekijän työsuhteesta johtuvien saatavien maksamisen maksukyvyttömyyden varalta. Työntekijällä on oikeus saada työsuhteesta johtuvat saatavansa maksetuiksi valtion varoista palkkaturvana, jos työnantaja ei maksukyvyttömyytensä vuoksi pysty niitä maksamaan (HE 104/1998 vp s. 3). Palkkaturvalaissa turvattua työntekijän oikeutta korvaukseen valtion varoista ei poista se seikka, että työntekijän saatavan määrää on suhteessa työnantajaan tämän maksukyvyttömyyden seurauksena saneerausmenettelyssä alennettu tai se, että työntekijän saatava ei ole sen vuoksi täysimääräisenä myöskään perittävissä valtiolle takaisin työnantajalta. Ei ole myöskään perusteita asettaa työntekijöitä eri asemaan siitä riippuen, hakeutuuko työnantaja maksukyvyttömyyden johdosta konkurssiin vai saneerausmenettelyyn.

5. Edellä mainituilla perusteilla Korkein oikeus katsoo, että kullakin työntekijällä on oikeus saada palkkaturvana heille aiemmin tuomitusta yhteistoimintalain mukaisesta hyvityksestä se 4 500 euron osuus, jota ei ole saneerausohjelmassa vahvistettu työnantajan maksettavaksi.

Tuomiolauselma

Käräjäoikeuden tuomio kumotaan.

Korkein oikeus vahvistaa, että työntekijöillä on kullakin oikeus saada palkkaturvana yhteistoimintalain mukaista hyvitystä 4 500 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen haasteen tiedoksiannosta 25.7.2011 lukien.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kati Hidén, Pasi Aarnio, Timo Esko, Soile Poutiainen ja Ari Kantor. Esittelijä Kristiina Harenko.